Tekijän todistusblogi

joululaulujen pakanallisuus

2009-12-28T07:20:00.000-08:00

Sivuillani on julkaistu selvitys Joulun pakanallisuudesta (se on täällä). Tämä saatanallinen juhlapäivä on osa Rooman porttokirkon Raamatun vastaista oppia, ja sen levinneisyys kertoo karua kieltään tämän opin suosiosta kaikkien kristittyjen keskuudessa, huolimatta siitä että Raamatun sana on sitä vastaan. Tähän oppiin kuuluvat myös sunnuntai-lepopäivä, Astarte-pääsiäinen, ristit, ja paljon muuta, riippuen siitä miten syvällä mikin kirkkokunta ja yksilöuskova on tässä tottelemattomuuden synnissä. Kysyn, jos me kristityt juhlimme tapahtumaa (niinkuin jotkut sanovat, puolustellen joulun viettoaan) eli Jeshuan syntymää (joka sekin on kyseenalaista koska alkuseurakunta ei sellaista viettänyt), emme päivää, miksi juhlia sitä Tammuksen ja kaikkien pakanajumalien syntymäpäivänä? Tämä on mitä suurinta hengellistä sokeutta, ja jopa hengellistä haureutta! Jumala armahtakoon seurakuntaa!

Haluaisin nyt kiinnittää huomiota kristittyjen laulamien joululaulujen pakanallisuuteen. En siis nyt puhu tonttu ja joulupukki-aiheisista lauluista jotka pakanallisuudessaan ovat vailla vertaa, ja joita ei ainakaan kuule kristilliseksi sanotulla Radio Deillä tai seurakunnissa (?). Nostan nyt esiin kaksi kappaletta joita olen kuullut Radio Deiltä ja toista on laulettu omassa seurakunnassanikin. Tämä on ”Varpunen Jouluaamuna”, jossa lauletaan ”En mä ole, lapseni, varpu tästä maasta, olen pieni veljesi, tulin taivahasta.” En voi kuin hämmästellä miten kristityiksi itseään kutsuvat henkilöt voivat esittää näin Raamatun vastaista, demonista, kappaletta! Ja vuodesta toiseen! Haloo! Siinä puhutaan jälleensyntymisestä eläimen ja ihmisen välillä, tai ”sielunvaelluksesta” ja spiritismistä! Jumalalle kuuliaisen ihmisen on irtisanouduttava tällaisesta demonisesta harhaopista jyrkästi ja viivyttelemättä! Muutenkin tämä laulu, monen muun joululaulun ohella, on niin raskas ja surumielinen, vedoten ihmisen väärään sielullisuuteen ja sentimentaalisuuteen, että hirvittää.
Toinen järkyttävä kappale jonka kuulin Radio Deiltä eilen aamulla on ”Oi kuusipuu” jossa ylistetään ja palvotaan saturnalia-juhlan (17.-) ja sen päättävän ”voittamattoman auringon päivän” (25.joulukuuta)-kunniaksi pystyttettyä puuta. Siinä lauletaan esim. näin: ”Oi kuusipuu, oi kuusipuu ja lehväs uskolliset! Oot tervetullut tultuas, kun annat meille lahjojas.” Puulle puhutaan kuin elävälle persoonalle ja sitä kehutaan ”uskolliseksi” ja kuinka se ”antaa lahjojaan”. Tämä on selvää epäjumalanpalvelusta joka rikkoo niin räikeästi kuin vain voi Jumalaa vastaan! Luulisi kristityn tajuavan, mutta kun ei!

Pohdiskelin, mahtoivatko ne israelilaiset jotka vihoittivat Herran pystyttämällä itselleen asera-karsikoita, luulla palvelevansa näin Jumalaa? Tai tekivätkö he sen Jahven palvelemisen ohella? Ehkä monet heistä menivät vain massan mukana, tietämättömyyttään, aivan kuten tänäkin päivänä. Raamatusta voimme kuitenkin lukea että kaikki he joutuivat tuomituiksi. Ongelma ei ollut niinkään asera-karsikko, vaan synti, Herran käskyjen hylkääminen. Eikö siinä mitä näemme tänä päivänä ole kyse samasta asiasta, Herran käskyt on hylätty ja ihmiset kulkevat isiensä demonisen perinteen mukaan, harjoittaen hengellistä haureutta epäjumaliensa kanssa, samalla luullen omistavansa iankaikkisen elämän Jeesuksessa, vaikka eivät halua tehdä parannusta epäjumalanpalveluksestaan. Toorassa sanotaan;
Älä pystytä itsellesi asera-karsikoita, älä mitään puuta, Herran, sinun Jumalasi, alttarin viereen, jonka itsellesi teet; Älä myöskään pystytä itsellesi patsasta, sillä niitä Herra, sinun Jumalasi, vihaa.” 5. Moos. 16:21-22
Tätä ei ole kumottu. Meidät pakanauskovat on oksastettu jaloon öljypuuhun, Israeliin. Emme voi pelastua Tooraa noudattamalla, vaan Jumalan armosta, uskosta Jeshuaan. Toora (=opetus) on kuitenkin opetus joka paljastaa meille Jumalan tahdon mukaisen elämän.
Surullinen tosiasia on, että kristinuskon nimellä kulkeva sekauskonto ajautuu, mikäli mahdollista, yhä kauemmaksi Raamatun uskosta. Meidän Jumalaa rakastavien Jeshuan seuraajien ei kuitenkaan tarvitse sitä tehdä, vaan elää lähellä Herraa joka ainoa hetki, pysyen Hänen ihanassa, täydellisessä, laissaan (tahdossaan).

Älkäämme siis viettäkö joulua tai pystyttäkö joulukuusia, palatkaamme Raamattuun ja Raamatun juhliin. Menkäämme sisään ahtaasta portista,... Hänen nimensä on; Jeshua Messias.

Totuuden etsimisen tulos

2009-12-25T13:46:00.000-08:00

Sen jälkeen kun lapsemme syntyi viime kesänä, en ole juurikaan ehtinyt tehdä nettisivuja tai kirjoitella blogiin. Nyt, vuoden suurimpana pakanallisena juhlapäivänä, istahdan alas ja aion jakaa jotakin sydämeltäni. Valtavirran kristittyjen hengellinen sokeus ja tottelemattomuus Jumalan Sanalle on itseoikeutetusti päivän aihe...

Miten tähän on tultu? Siitä lähtien kun tulin aidosti uskoon keväällä 2003, olen janonnut Jumalan totuutta. Jo seuraavana vuonna aloin tekemään nettisivuja aiheesta. Tämä, ja palo sisälläni, on kannustanut minua tutkimaan Raamattua ennakkoluulottomasti ja selvittämään vallitsevien kristillisten oppien taustoja yhä enemmän. Se, mitä olen löytänyt on kova juttu; ehdoton totuuden seuraaminen tulee viemään väistämättä ulos kaikista seurakunnista. Miksi? Asia on pitkä, mutta yritän listata tässä joitakin pääkohtia.

Tiedämme että Jeshua, Paavali ja kaikki Raamatun kirjoittajat ja koko Raamattu on juutalainen. Siksi sitä on tutkittava sen ajan juutalaisesta ajattelutavasta käsin, ottaen huomioon historiallisen, kulttuurillisen ja uskonnollisen asiayhteyden, sen sijaan että antaisimme painoarvoa jo vuosituhansia harhaan menneelle kristilliselle teologialle tai kirkkoisien mielipiteille. Jeshua ja hänen ensimmäiset seuraajansa eivät oikeasti perustaneet mitään uutta uskontoa (kristinuskoa), vaan Jeshuan seuraaminen oli messiaanista juutalaisuutta johon pakanauskovatkin liittyivät (silti muuttumatta juutalaisiksi). Pian kuitenkin jotkut Kristukseen liittyneet uskovat / siihen soluttautuneet väärät veljet halusivat erottautua juutalaisuudesta, syntyi myöhemmin pakanauskontoihin sekoittunut Rooman kirkko josta vähitellen tuli ”katolinen kirkko”. Se, mikä tänään tunnetaan ”kristinuskona” on pääosin tätä Rooman uskontoa, mukaanlukien myös vapaat suunnat. Heidän opissaan ja käytännöissään on toki mukana Jumalan totuutta mutta myös Rooman uskonnon kautta tulleita muinaisen Babylonian uskonnon oppeja. Pelkään, että tässä on kyse vakavasta ”hengellisestä haureudesta”. Roomalaiskatolinen kirkko on Ilm. 17-18 luvuissa kuvaillun porttokirkkojärjestelmän keskus. Vicarius Filii Dei, Paavi, on antikristus joka on muuttanut ”ajan ja lain”. Jos unohdetaan kaikki muu ja puhutaan nyt kaikkialla kristikunnassa, myös vapaissa suunnissa, vaikuttavista antikristuksen opeista, vakavimpana on seitsemännen päivän Sapatin muuttaminen. Kirkot ovat mukautuneet tähän maailmanaikaan seuraten Roomalaista kalenteria ja viettäen sen saatanallisia juhlia, kuten joulua ja pääsiäistä, sen sijaan että viettäisivät sapattia ja Raamatun juhlia. Heidän koko käsityksensä ”laista” eli Toorasta on vääristynyt. ”Uusi Testamentti” ei missään vaiheessa kumoa Tooraa, päinvastoin. Tätä ei nyt pidä käsittää väärin, pelastus on totisesti yksin uskosta, ei lain teoista, mutta aitoon uskoon kuuluu uskon kuuliaisuus. Emme voi elää synnissä, Toora määrittelee synnin.
Tähän liittyen, käytännössä kaikki kirkot ja seurakunnat ovat korvausteologisia, vaikka sanovat että eivät ole mutta kyllä ne ovat.
Tämän vakavan harhaopin lisäksi seurakunnissa on paljon muutakin terveen opin vastaista, esim. kirkkokuntien hallinnoinnissa (demokratia tai hierarkinen järjestelmä), seurakuntakurin toteuttamisessa, tietynlaisen opetuksen laiminlyönti (julistetaan pelkkää armoa, vaikeita kysymyksiä ei nosteta esiin), rock-musiikkia, menestysteologiaa, ekumeniaa, suvaitsemattomuutta erilaisille terveille Raamatun tulkinnoille, kastaminen väärässä nimessä (pitäisi olla Jeshuan nimeen), puhumattakaan vauvojen kastamisesta ja kaikesta muusta katolisesta saastasta jossa ei ole totuuden hiventäkään.

Mutta kiitos Herralle, maailmassa on kasvava määrä kristittyjä jotka haluavat palata juutalaisille juurilleen. Jumala tuleekin ennalleenasettamaan seurakuntansa, ennen kuin Jeshua tulee noutamaan sen (ja ei todellakaan ”ennen ahdistuksen aikaa”), sen sijaan porttokirkkoon liittyneet seurakunnat jatkavat menoaan yhä pahempaan luopumukseen. Raamattuun uskovina meidän odotetaan hyppäävän pois uppoavasta laivasta jos tilanne sitä vaatii (ainakin ev.lut. Kirkosta olisi pitänyt erota jo, eihän se edes ole kristillinen). Nämä ovat vaikeita aikoja, mutta onneksi Herramme Jeshua on kanssamme joka päivä ja saamme iloita ja riemuita kaikesta hyvästä mitä Hän meille tekee! Ikuinen kunnia elävälle Jumalalle, Jeshua hamaschiachin kautta!

Kuoleman problematiikka

2009-05-30T10:54:00.000-07:00

Jos puhumme aiheesta ”mitä kuoleman jälkeen”, olen julkaissut sivuillani osoitteessa http://www.laverdaduniversal.org/kuolema.html kattavan selvityksen aiheesta. Tämä pohjautuu veljiemme adventistien omaksumaan opetukseen. Kuten sivuillani kerrotaan, näkemyksen perustana on oppi sielun ehdollisesta kuolemattomuudesta, kun taas muut teoriat tukeutuvat sielun luontaiseen kuolemattomuuteen.

Tässä blogikirjoituksessa käsittelen nyt vain joitakin ”perinteisen selitysmallin” ongelmia. Tämä perinteinen mallihan väittää että ihmisen sielu menisi heti ruumiin kuoltua tuonelaan/taivaaseen/paratiisiin/helvettiin/välitilaan jossa hän on tietoisessa tilassa. Tämän valossa miten on ymmärrettävä esim. seuraavat jakeet:

”Ei kukaan voi tulla minun tyköni, ellei Isä, joka on minut lähettänyt, häntä vedä; ja minä herätän hänet viimeisenä päivänä”(Joh.6:44)

Miksi pitää herättää jos hän on jo hereillä tuonelassa/taivaassa/helvetissä? Millä moraalilla Isä ennaltamäärää ”rakastamiaan” ihmisiä ikuiseen kidutustuomioon?

”Sillä itse Herra on tuleva alas taivaasta käskyhuudon, ylienkelin äänen ja Jumalan pasunan kuuluessa, ja Kristuksessa kuolleet nousevat ylös ensin.” (1Tess.4:16)

Mistä he nousevat ylös? Hehän ovat jo taivaassa (esim. ”alttarin alla”Ilm.6:9 vaikka kuolleet eivät voikaan olla taivaassa koska sinne tuomitaan vasta viimeisen tuomion jälkeen vaan heidän piti olla ”tuonelassa”, vai onko ”taivas” osa ”tuonelaa”! )

13. Kuningas sanoi hänelle: "Älä pelkää. Mitä sinä näet?" Vaimo vastasi Saulille: "Minä näen jumal'olennon nousevan maasta".
14. Hän kysyi häneltä: "Minkä näköinen hän on?" Vaimo vastasi: "Vanha mies nousee ylös, viittaan verhoutuneena". Niin Saul ymmärsi, että se oli Samuel, ja kumartui kasvoilleen maahan ja osoitti kunnioitusta.
15. Ja Samuel sanoi Saulille: "Miksi sinä olet häirinnyt minua ja nostattanut minut?" Saul vastasi: "Minä olen..." (1:Sam.28:13-15)

Mistä hän nousi ylös, hänenhän piti olla ”aabrahamin helmassa” taivaassa eikä enää ruumiissaan?

3. Älkää luottako ruhtinaihin älkääkä ihmislapseen, sillä ei hän voi auttaa.
4. Kun hänen henkensä lähtee hänestä, niin hän tulee maaksi jälleen; sinä päivänä hänen hankkeensa raukeavat tyhjiin. (Ps.146:2-3)

Miten niin hän tulee maaksi jälleen, eikö hänen ”sielunsa” pitäisi mennä tuonelaan?

Luuk.16:22. Niin tapahtui, että köyhä kuoli, ja enkelit veivät hänet Aabrahamin helmaan (eikö Jeesus luvannut herättää ”viimeisenä päivänä”?) Ja rikaskin kuoli, ja hänet haudattiin.
23. Ja kun hän nosti silmänsä tuonelassa, vaivoissa ollessaan, (eikö vaivan paikkaan pitänyt tuomita vasta viimeisellä tuomiolla?) näki hän kaukana Aabrahamin ja Lasaruksen hänen helmassaan. (tämä ei mitenkään voi olla kirjaimellisesti otettavaa tekstiä, miten tästä vaivan paikasta muka näkisi, mm. 2Piet.2:17 sanoo että "heille on synkin pimeys varattu", tämä on vastoin Raamatun kokonaisilmoitusta)
24. Ja hän huusi sanoen: 'Isä Aabraham, armahda minua ja lähetä Lasarus kastamaan sormensa pää veteen ja jäähdyttämään minun kieltäni, sillä minulla on kova tuska tässä liekissä!' (no jopas, jumalattomilla on puheyhteys vanhurskaisiin, kuinka hienoa olla täällä ”lohdutuksen paikassa” kun hengellisessä elämässään epäonnistuneet/ Jumalan helvettiin ennaltamääräämät perheenjäsenet ja ystävät huutavat tuskasta taustalla...! Haluaisitko sinä tähän paikkaan?! MITEN SIELULLA/HENGELLÄ VOI OLLA SORMI JA KIELI? Eikö tämä ole mahdollista vasta ylösnousemuksen jälkeen? Mitä järkeä on Raamatussa niin paljon puhutusta ylösnousemuksessa jos tuonelassa on jo ruumiskin mukana!? Tässä paikassa on vettäkin!, kyse ei siis ole metafyysisestä olomuodosta?)
25. Mutta Aabraham sanoi: 'Poikani, muista, että sinä eläessäsi sait hyväsi, ja Lasarus samoin sai pahaa; mutta nyt hän täällä saa lohdutusta, sinä taas kärsit tuskaa. (mitä tämä on? Eikö Elämän Kirja avattu Ilm.20:12 mukaan vasta viimeisellä tuomiolla? Onko Aabraham Jumala joka tietää kuka on tehnyt elämässään hyvää ja kuka pahaa?)
26. Ja kaiken tämän lisäksi on meidän välillemme ja teidän vahvistettu suuri juopa, että ne, jotka tahtovat mennä täältä teidän luoksenne, eivät voisi, eivätkä ne, jotka siellä ovat, pääsisi yli meidän luoksemme.' (no ei tuo juopa voi kovin suuri olla jos on näkö- ja puheyhteys! Miten tämä sopii yhteen )

"monet maan tomussa makaavista heräjävät, toiset iankaikkiseen elämään, toiset häpeään ja iankaikkiseen kauhistukseen." (Dan.12:2)

(mistä he heräävät jos he olivat jo hereillä?)

"Mutta sinun kuolleesi virkoavat eloon, minun ruumiini nousevat ylös. Herätkää ja riemuitkaa, te jotka tomussa lepäätte, sillä sinun kasteesi on valkeuksien kaste, ja maa tuo vainajat ilmoille." (Jes.26:19)

Onko ”tomussa lepääminen” sama asia kuin olla ”Aabrahamin helmassa” tai sama ”paratiisi” johon Jeesus ja viereisellä ristillä ollut ryöväri menivät ”sinä päivänä” kun Jeesus antoi henkensä (kts. Luuk.23:43)

Tässä vielä joitakin kysymyksiä joihin tähän perinteiseen malliin uskovan on löydettävä vastaus:

-Miten rakastava Jumala voi kiduttaa luomiaan ihmisiä ikuisesti ensin helvetillisissä olosuhteissa maanpäällä, sitten vaivan paikassa ja lopuksi tulisessa järvessä?

-Miten jumalaton ihminen elää ikuisesti helvetissä? Eikö ikuinen elämä ollutkaan yksin Jeesukseen uskoville?

-Eikö vain yksin Jumalalla ollutkaan kuolemattomuus?(1Tim.6:16)

-Miten kuolema voi olla ikuista elämää toisessa muodossa? Jumalattomilla on siis tulevaisuus, toisin kuin Ps.37:38 sanoo!

Itse olisin hyvin varovainen alleviivaamaan tällaista teoriaa. Kuten sivuiltani selviää alkukristityt pitäytyivät enimmäkseen oppiin sielun ehdollisesta kuolemattomuudesta.

Kuitenkin, Jeesus Kristus on elämäni ja Herrani ja mikä tahansa onkaan totuus tästä asiasta, otan sen nöyränä vastaan. En vain voi hyväksyä valmiita selitysmalleja tutkimatta itse asiaa. Tutkin, ja päädyin kannattamaan sivuillani esiteltyä oppia. Ymmärrän että ihmisen pelastus ei riipu tästä aiheesta, paitsi en ole varma jos näet aletaan väittää että Jeesus ei kuollutkaan ristillä syntiemme tähden, vaan teki eräänlaisen silmänkääntötempun ja vaihtoi ristillä olomuotonsa ruumiista sieluun ja matkasi paratiisiin/tuonelaan.

Siunausta!

Näkemys kauppojen sunnuntai-aukiolosta

2009-05-10T08:48:00.000-07:00

Sunnuntai on viikon 1. päivä. Mielestäni kauppojen tulisi saada olla silloin auki ilman rajoituksia. En voi ymmärtää miten yrittäjä ei saisi itse päättää milloin pitää kauppaansa auki.
Näkemykseni on tiukasti Raamatullinen.

Vastoin yleistä väärinkäsitystä, Raamattu ei tue sunnuntain lepopäivää. Alkuperäisten kymmenen käskyn 4. käsky (2.Moos.20:9-11) kehoittaa meitä pyhittämään viikon seitsemännen päivän eli sapatin. Sapatti alkaa perjantai-iltana auringonlaskusta ja päättyy lauantai-illan auringonlaskuun.
Turha siis yrittää perustella sunnuntaina kaupat kiinnipitämistä Raamatulla!

Jumalan sanalle uskolliset ihmiset ovat kautta aikojen pyhittäneet viikon seitsemännen päivän Jumalan käskyn mukaisesti ja tekevät niin tänäkin päivänä ja tulevat kuuliaisuudestaan siunatuiksi.

Entä mistä tämä sunnuntain vietto on peräisin, ellei Raamatusta?
- Katolinen kirkko eli Rooman petokirkko (=kristinuskon vihollinen) ”kristillisti” vakiintuneen auringonpalvontapäivän.

Sunnuntain (1.päivä) vietto ei siis perustu raamatulliselle teologialle eikä apostoliselle arvovallalle vaan myöhemmille sen syntyyn vaikuttaneille tekijöille. Ensimmäiset viitteet sunnuntaista ovat Barnabaan kirjeestä, keisari Hadrianuksen ajalta v. 117-138
(lähteenä käytetty Samuele Bacchiocchin "A Historical Investigation of the Rise of Sunday Observance in Early Christianity" väitöskirjatyötä Rooman Pontificia Universitas Gregoriana-yliopistossa)

Jos olet kristitty, joka perustaa uskonsa ja käytäntönsä yksinomaan Raamatulle, uskonpuhdistuksen sola Scriptura -periaatteen mukaisesti, sunnuntain viettäminen Herran Päivänä kirkon tradition mukaisesti ilman Raamatun arvovaltaa muodostaa paradoksaalisen ongelman. Oman vakaumuksesi mukaanhan (sola Scriptura) sinun tulisi johdonmukaisesti pitää lauantaita sapattina, miksi sitten noudatat ei kristillisen kirkon perinteitä, etkä Raamattua?.

Jos Herra on puhunut sinulle/ puhuu sinulle nyt alkuperäisen raamatullisen 7. päivän eli sapatin (= pe illasta la iltaan) pyhittämisestä, niin jos et sitä tee, se on sinulle syntiä, samoin kun jos et pyhitä mitään lepopäivää. Ei Jumalan Sana voi raueta tyhjiin.

Mielestäni meidän ei pitäisi hyväksyä suuren porton, katolisen kirkon, käyttöön ottamaa pakanallista sunnuntai-lepopäivää, vaan pidettävä kiinni Jumalan käskyistä ja pyhittää sapatti. Silloin kun Jumala pyhitti 7. päivän niin ei ollut juutalaisia, ei edes naista, oli vain Aatami ja kyllä me kaikki olemme Aatamin jälkeläisiä...(1.Moos.2:3) Lue lisää täältä. (Mieti: Jos omistaisit yhden päivän viikossa kokonaan Jumalalle, se ehkä parantaisi Jumala-suhdettasi. Jumala janoaa lähempää suhdetta sinuun, koska Hän rakastaa sinua ja haluaa siunata sinua! Tämäkin käsky on meidän parhaaksemme! (lainasin tässä omalta nettisivultani)

Sivuni muuttivat, ftp ongelmia

2008-12-27T01:08:00.000-08:00

En ole pystynyt moneen kuukauteen julkaisemaan mitään tässä blogissani johtuen siitä että internetsivujeni palveluntarjoaja muuttui ja en saanut heti, omaa kädettömyyttäni, muuttuneita ftp tietoja kuntoon bloggerissa. Nyt ne kuitenkin pitäisivät olla kunnossa, jos luet tätä nyt.
Jumalan siunausta!

Elokuvien ja televisio-ohjelmien luoma todellisuus

2008-11-01T04:13:00.000-07:00

Olin ennen uskoontuloani innokas television ja elokuvien katselija. K atselin kaikki ”hyvät toimintaelokuvat” mitä tuli, joko elokuvateattereissa, videolta tai televisiosta (viikottain, joskus jopa useita päivässä), se on monille aivan normaalia elämää tänäkin päivänä. Normaalia, mutta hyödyllistä tai järkevää, onkin toinen juttu...

No, tarina jatkuu... Aloin vuonna 2002 kirjoittamaan ylös elokuvien nimiä mitä katselimme tuoreen vaimoni kanssa yhdessä. Vuodelta 2002 listaan kertyi 20 elokuvan nimet, joukossa mm. Isku Mogadishuun, Matrix, Kiss of the Dragon, Star Wars 2, Spider Man, Gladiator, jne.

Vuonna 2003 alkuvuodesta Etelä-Amerikassa, Jumala kosketti minua (ja vaimoani) väkevästi ja Pyhän Hengen vaikutuksesta, Jumalan tahdon mukaisesta pyhityselämästä tuli todellisuutta meissä. Listaan kertyi vain kaksi elokuvaa, toinen niistä arveluttava ”XXX”, ja toinen kesy ”El Crimen del Padre Amaro” (isä amaron rikos). Vuonna 2004 näimme vain ”The Day After Tomorrow:n”, vuosina 2005-2008 (nyt) listassa on vain joitakin kristillisiä elokuvia, ja niitäkin vain kourallinen. Mitä elokuvien katselemiselleni oikein tapahtui?!?!?

Tiedän millainen ihminen olin silloin kun elokuvien katseleminen oli osa elämääni ja millainen olen nyt. Arvopohjani ja ajatusmaailmani on kokenut täydellisen muutoksen! Parempaan!

En nyt kirjoita todistusta omasta elämästäni, vaan haluaisin pohtia elokuvien ja tv-ohjelmien ja sarjojen muodostamaa maailmankuvaa yleensäkin meissä ihmisissä.

On helppo sanoa että ”elokuvilla ei ole vaikutusta minuun, ne ovat vain harmitonta ajanvietettä” tai että ”niistä on jopa hyötyä, olen oppinut paljon niitä katselemalla”. Raskain sydämin totean nyt ja uskon todeksi että haluamme sitä tai emme, elokuvat muokkaavat ”sisäistä ihmistämme”, psyykettä; arvopohjaa, etiikkaa, moraalia, ajatusmaailmaa, käytöstapoja, puhetapaa, tunteita,... Jatkuvan moraalittoman toiminnan normaalina hyväksyttävänä toimintana esittäminen nakertaa omaa moraalikäsitystämme. Tunnettu faktahan on se että ”seura tekee kaltaisekseen”. Jos vietät paljon aikaa moraalittomassa seurassa esim. vapaata seksiä, pettämistä, homoutta, alkoholi- ja tupakan käyttöä, tappamista, kiroilua, noituutta, ”väärää ajankäyttöä”, itsekkyyttä, ylpeyttä, piittaamattomuutta, rikoksia, valehtelua, julmuutta, itsetuhoisuutta, tms. -ihannoivien elokuvien seurassa (”ihannoiva” ei välttämättä kannusta näihin, mutta esittää niiden harjoittamisen ei tuomittavassa, hyväksyvässä, ilmapiirissä).

Tiedän että etenkin monet nykyajan nuoret katselevat valtavasti elokuvia. Niinpä, surullisella tavalla, monista heistä on tullut ”henkisesti järkkyneitä” ihmisiä, joiden arvomaailma ja maailmankuva perustuu elokuvien muovaamaan todellisuuteen. Tiedän tämän, olin itse samanlainen. Nyt olen päässyt niistä irti. Ellen olisi lakannut niiden katselua, olisinko tässä siunatussa tilanteessa nyt, ”Jumalan yli ymmärryksen käyvän rauhan” omistajana? En tiedä, mutta sen tiedän että Jumala on kutsunut omansa pyhitykseen, tämä sanotaan selvästi Uudessa Testamentissa. Kukin uskoansa todeksi elävä kristitty voi miettiä itsekseen sopiiko moraalittomien elokuvien tai televisio-ohjelmien katselu pyhityselämään tai tähän kehoitukseen: ”Söittepä siis tai joitte tai teittepä mitä hyvänsä, tehkää kaikki Jumalan kunniaksi.”(1Kor.10:31) Jos ottaa pyhityselämän tosissaan, se ei ole lakihenkisyyttä, vaan aitoa kristinuskoa. Tottelevaisuus tuo siunausta. Jumalan tahdon tie on aina paras tie, armo ja rauha lisääntyvät sitä mukaa kun luovutamme elämäämme Hänelle.

Monet ateistit ovat vakuutelleet minulle että ihmisen ei tarvitse olla kristitty että hänellä olisi korkea moraali. Tämä on totta. Kenen tahansa, kristityn ja ei-kristityn olisi syytä välttää vahingollisia elokuvia. Jatkuva väkivallan katseleminen kovettaa sydämen. Elokuvat vaikuttavat uniin. Ne saavat ihmisen koukkuun. Haluatko sinä elää ”koukussa”, vai vapaana? Voiko joku tosissaan haluta tätä?! Valitsetko moraalittomuuden ja oman tahdon tien, vai valitsetko ikiaikaisen viisauden? On hyvä elää viisaasti, sillä jokainen joutuu tekemään tilin elämästään kaikkivaltiaan Jumalan edessä. Vain Jeesuksen Kristuksen veri ja kuuliainen elämä vapauttaa meidät synnistä! Jos suostumme Hänen suunnitelmiinsa, Hän on luvannut olla kanssamme elämämme jokaisena päivänä! Et jää yksin! Tule!

Kohtaaminen demonin kanssa

2008-07-07T00:20:00.000-07:00

Tämä tapahtui 3 tai 4 vuotta sitten loppukesästä eräänä sateisena yönä. Työskentelin lehdenjakana vaimoni kanssa ja aamuyön tunteina, kuten normaalisti, saavuimme tuon vanhan kolkon rakennuksen luo. Kaikki meni aluksi normaalisti, minulla oli avaimet ja avasin rapun oven vaimolleni ja juoksin itse toiseen rappuun. Ollessamme rapuissa, alkoi tapahtua... Vaimoni näki yläkerroksista rapun ikkunoiden läpi pihalla liikettä, ”joku minun näköiseni (punainen vaate?) hahmo vilahti pihalla”. Järkyttävä, lamaannuttava tunne valtasi hänet mutta hän ajatteli että se olin varmasti minä, että olin unohtanut lehtiä ja palasin hakemaan niitä pyörältä. Samaan aikaan omassa rapussani, kun laskeuduin ylimmästä kerroksesta alaspäin lehtiä postiluukuista tiputtaen, hyytävä kauhu valtasi minut. Tunne oli äärimmäisen voimakas ja aivan ennen kokematon! Aivan kuin jotain järkyttävää olisi tapahtumassa, veretseisauttava pahuus oli jotenkin käsittämättömästi läsnä! Herrani Jeesuksen Kristuksen nimi kohosi huulilleni ja en lamaantunut täysin enkä joutunut pakokauhun valtaan vaan tein työni loppuun, vaikkakin kauhusta täristen.

Kun olin jo pohjakerroksessa näin ulko-oven lasin läpi ja ulos astuessani pikimustan ihmistä muistuttavan hahmon juoksevan, tai kiitävän, pihan poikki, sukeltaen pysäköidyn auton alle. Minun piti vielä viedä lehti juuri tämän pysäköidyn auton vieressä olevaan oveen, tein sen, huutaen voittoa Jeesuksen veressä! Vaimoni ei ehtinyt nähdä hahmoa mutta hän kertoi minun olleen aivan valkoinen ja hiukseni ja ihokarvani olivat kohonneet ylös, olin hyvin pelästyneen näköinen! (tai kuten sähköiskun jäljiltä!)

Jeesuksen nimessä oli kuitenkin auktoriteetti tuota demonia vastaan, se joutui pakenemaan eikä sen pelottelu täysin onnistunut, koska Jeesuksen ristillä saatanasta saama voitto suojeli minua! Sain voimaa Jumalalta, tieto siitä että olen voittajan puolella ja että saatanalla ei ole valtaa minuun antoi suurta rauhaa. Ilman Jeesusta olisin ehkä kuollut kauhusta, tiedän tapauksen jossa saatanan/demonin nähneen ihmisen sydän on pysähtynyt (kauhusta). Minä kuitenkin varjelluin, kiitos Jeesuksen! Entä sinä rakas lukija, keneen sinä panet toivosi kun kuoleman demoni ilmestyy eteesi? Entä millä voimilla luulet pysyväsi pystyssä Kaikkivaltiaan Jumalan valtaistuimen edessä viimeisellä tuomiolla?

Opinnot päätökseen Jumalan avulla

2008-01-30T15:12:00.000-08:00

Suoritin tänään menestyksellä CAD-CAM näytön "Mastercamillä", mikä oli ainoa mikä minulta puuttui tutkinnosta joka jäi saamatta koska Jumala järjesti minut töihin reilu vuosi sitten lähes puolessa välissä opintojani vastaten väkevästi rukouksiini. Nyt Herra salli minun valmistua tähän ammattiin, antoi viisautta ja kärsivällisyyttä tehdä näyttö. Ylistetty olkoon Jeesus joka vaikuttaa kaikki elämässäni! Nyt voin vihdoin keskittyä vapaa-ajallani täysillä muihin asioihin kuten nettisivujen tekemiseen ja Herrani ja Iankaikkisen kuolemattoman Kuninkaan kasvojen etsintään, Halleluja! Tuntuu että olen joka päivä rakastuneempi Jeesukseen, hän on niin todellinen elämässäni!
Sielusi janoaa totuutta, tee sille palvelus ja mene http://www.laverdaduniversal.org/index2.html

5 vuotta ilman painajaisia

2008-01-28T14:34:00.000-08:00

Ennen kuin tulin elävään uskoon n 5 vuotta sitten keväällä 2003, suurin osa unistani oli painajaisia. Näin enimmäkseen kahdenlaisia painajaisia, yleisemmin unia joissa pakenin henkeni edestä ja joskus "ne" saavuttivat minut ja kuolin väkivaltaisesti unessani, tai sitten unia joissa myöhästyin lentokoneesta. Lisäksi oli välillä kaikenlaisia painajaisia esim. syttyi tulipalo tai sota, tms.

Käsittääkseni painajaisten näkeminen on aivan normaalia (kunhan ne eivät ole jatkuvia), vai onko todella? Pitääkö olla niin?!?!?! Minä kun en ole nähnyt painajaistakaan siitä lähtien kun tulin uskoon 5 vuotta sitten!

Uskoontuloni seurauksena lopetin väkivaltaisten elokuvien katselemisen ja kaiken itsetuhoisen toiminnan, pääsin eroon katkeruudesta ja kostonhimosta ja annoin myös itselleni anteeksi (ennen vihasin eniten itseäni), asioita mitkä ehkä edesauttoivat unieni laadun paranemisessa, mutta ennen kaikkea Jumala (Jeesus) on luvannut antaa meille rauhan kun tulemme hänen luokseen. Minun kohdallani se on toiminut.

Joudun välillä melkein nipistelemään itseäni, voiko tämä kaikki olla totta! Ajattelin aina kuolevani nuorena ja ettei minusta ole mihinkään, olin todella turmeltunut, pelokas ja katkeroitunut nuori. Jumalalla oli kuitenkin suunnitelma, nyt olen täysipainoinen ihminen ja aviomies ja kaikki asiat ovat niin ihanasti ok, on ihana vaimo, auto, työpaikka, terve elämä ja yli ymmärryksen käyvä rauha sydämessä, jopa nukkuessani, ja säihkyvä tulevaisuus odottaa Uudessa Maassa. Saan totisesti päivittäin iloita ja riemuita Jumalan armosta ja kaikesta uudesta mitä hän on luonut elämääni. Vastoinkäymisiäkin tulee, mutta nyt kun näen niiden yli ja ymmärrän Jumalan suunnitelman, voin riemuita niistäkin, ei ihme jos meitä uskovaisia sanotaan hihhuleiksi, on se vaan niin hauskaa olla anteeksiannettu ja "uusi luomus"!

Jos olet kuullut Jeesuksesta mutta et ota häntä vastaan, se on hulluutta. Minä olen kokeillut vuosien ajan elämää maailmassa ilman Jumalaa tehden mitä lystää, sekä myös elämää läheisessä yhteydessä Taivaalliseen Isään. Jälkimmäinen on huomattavasti parempaa elämää, kunpa olisin tullut uskoon jo aiemmin (tulin uskoon 27-vuotiaana), nyt nuoruus meni hukkaan baareissa, diskoissa, tv:n ja viihdesaastan ja päämäärättömän vaeltelun merkeissä.

Jos luet tätä nyt etkä tunne Jeesusta henkilökohtaisena pelastajanasi, tee asialle jotain tänään! Usko minua! Se kannattaa!

Jumala järjesti taas asunnon!

2008-01-27T15:01:00.000-08:00

http://libertas.vuodatus.net/ blogissani kerron kuinka Jumala järjesti ihmeellisesti kaksi viimeisintä asuntoamme; niiden esittelyihin ei tullut ketään muita kuin me (erittäin kysyttyjä vuokra-asuntoja Tampereen keskustasta!) Mutta tämä viimeisin on ehkä vielä niitäkin rajumpi ihme ja ihmisjärjelle käsittämätön Jumalan voiman näyte!

Kaikki sai alkunsa kun vaimoni työkaveri muutti asumisoikeusasuntoon. Niinpä mekin kiinnostuimme aiheesta (asumme nyt vuokralla) ja päätimme pyytää kaupungilta järjestysnumeron (joka tarvitaan ja jonka perusteella asumisoikeus asuntoa voi hakea) jos vaikka joskus tulevaisuudessa hankkisimme sellaisen. Se tuli postissa parin viikon päästä. Yllätykseksemme paperista selvisi että meillä oli jo ennestään vuonna 2002 pyydetty numero. En tiedä miksi olin sen aikoinaan pyytänyt ja olin täydellisesti unohtanut sen.

Tästä pari päivää, ja perjantai-iltana katselimme netistä kaupungistamme eri firmojen asumisoikeusasuntoja, löysimme vain 3 kiinnostavaa taloa (emme halua asua kaukana keskustasta) ja päätimme laittaa hakemuksen sisään näihin kolmeen, ja vain ja ainoastaan kolmioihin. Katsellessamme näiden asuntojen pohjapiirrustuksia netistä, iskimme silmämme erääseen 72,5 neliön kokoiseen kolmioon eräässä näistä taloista, asunnossa oli ihana avoin keittiö ja makuuhuoneet erillään ja kaikessaan se oli juuri sellainen asunto josta unelmoimme. Hakemusten jätön jälkeen puhuimme ja unelmoimme juuri tästä asunnosta vaimoni kanssa, ja aloimme heti rukoilla juuri sen asunnon saamisen puolesta. Siitä tuli jonkinlainen pakkomielle. Mainitsimme sen lähes jokaisessa rukouksessa sinä viikonloppuna ja maanantaina, jopa kun kiitimme ruoasta.

Tiistai aamuna istuin vessassa ja poimin lattialla lojuvan espanjankielisen Raamatun ja avattuani sen, silmäni iskeentyivät Mark.11:24 Jeesuksen sanoihin: "Sen tähden minä sanon teille: kaikki, mitä te rukoilette ja anotte, uskokaa saaneenne, niin se on teille tuleva." Otin sen sinä hetkenä aivan todesta ja lähdettyäni WC:stä aloin kiittämään ja ylistämään Herraa asunnosta jonka saamme, olin siitä aivan varma, Jumalan sanahan sanoi niin. Noin 2 tunnin kuluttua tästä tuli posti, 3 kirjettä, ja yksi niistä oli siltä yritykseltä jolla oli juuri se asunto. Avattuani kirjeen olin shokissa! Siinä sanottiin "Oheisena lähetämme tiedot Teitä mahdollisesti kiinnostavasta asumisoikeusasunnosta… vapautuu 1.2.2008…" ja se oli juuri se asunto josta unelmoimme ja josta hetki sitten olin uskossa kiittänyt Jumalaa!

Heittäydyin kasvoilleni maahan palvomaan Jumalaa ja hetki oli ainutkertainen.

Asuntoa ei oltu tarjottu kenellekään muulle kuin meille. Kävimme katsomassa sitä jo seuraavana päivänä ja jätimme myöntävän vastauksemme firmalle, ja asunto on käytännössä meidän, muutamme siihen maaliskuun alusta.

Ajattele mikä ajoitus: Kyseisiä asuntoja on siinä talossa vain 7 ja näiden asuntojen vaihtuvuus on äärettömän pieni. Nyt satuimme hakemaan haluamaamme täydellistä asuntoa juuri sillä hetkellä kun sellainen vapautui ja "sattumalta" meillä oli paras järjestysnumero. Halleluja! Nopeampaa rukousvastausta ei voisi olla! Viikonloppuna haimme ja heti maanantaina lähti kirje...!

Rukouksessa on voimaa! Jeesus Kristus elää tänään ja vastaa rukouksiin ja johdattaa!